2016_04_25
Uutiset

Henkilöautojen vähennysoikeudet arvonlisäverotuksessa

Tammikuussa 2016 kirjoitettiin Aamulehdessä, että Nokian kaupunki joutuu maksamaan vuosilta 2012-2015 arvonlisäveroa valtiolle noin 55 000 euroa, koska työntekijät ovat käyttäneet yksityisajoihin  autoja, joista kaupunki on tehnyt arvolisäverovähennyksen. Vaikka henkilöautoja koskevat vähennysrajoitussäännökset ovat olleet arvonlisäverolaissa koko lain voimassaoloajan, niin edellä mainittu juttu osoittaa, että virheitä tehdään edelleen. Rajoitussäännökset lienee siis syytä kerrata.

Perusperiaate selvillä

Arvonlisäverojärjestelmän perusperiaate on, että  yritys  saa vähentää  arvonlisäverollista toimintaansa varten tekemiinsä hankintoihin sisältyvät arvonlisäverot (AVL 102 §). Joidenkin ostosten osalta vähennysoikeutta on kuitenkin rajoitettu, ja mm. henkilöautot kuuluvat  rajoitusten piiriin.  AVL 114 §:ssä sanotaan:

Vähennystä ei saa tehdä, kun hankinta koskee seuraavia tavaroita ja palveluja:
-------

5) henkilöautot, moottoripyörät, matkailuperävaunut, rakenteeltaan pääasiallisesti huvi- tai urheilukäyttöön tarkoitetut vesialukset ja sellaiset ilma-alukset, joiden suurin sallittu lähtömassa on enintään 1 550 kg, sekä niihin tai niiden käyttöön liittyvät tavarat ja palvelut.

Edellä 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettu vähennysoikeuden rajoitus ei koske ajoneuvoa ja alusta, joka on hankittu myytäväksi, vuokrattavaksi taikka käytettäväksi ammattimaiseen henkilökuljetukseen tai ajo-opetukseen, eikä henkilöautoa, joka on hankittu yksinomaan vähennykseen oikeuttavaan käyttöön.

Tämä rajoitus koskee siis henkilöautoja ja muita tuossa lainkohdassa mainittuja kulkuvälineitä, sekä ns. kaksikäyttöautoja (määritelmä AVL 114 §:ssä).  Sen sijaan paketti- ja kuorma-autojen hintaan ja käyttökuluihin sisältyvä vero saadaan vähentää siltä osin, kun autoa käytetään verollisessa toiminnassa.

Miten auton käyttötarkoitus määritellään?

Auton käyttötarkoitus ratkaistaan rekisteriotteeseen merkityn käyttötarkoituksen perusteella. Jos auto on rekisteröity henkilöautoksi, vähennysrajoitusta sovelletaan, jos auto rekisteriotteen mukaan on pakettiauto, sovelletaan normaaleja vähennyssäännöksiä. Muutamat automallit (mm. MB Sprinter), voivat  pienistä rakenteissa tai varustelussa olevista eroista johtuen  tulla rekisteröidyksi joko henkilö- taikka pakettiautoksi.  Verokohtelu ratkeaa rekisteriotteen mukaan, selitykset auton todellisesta käytöstä tai käyttötarkoituksesta eivät tilannetta muuta. Pienet matkailuautot ja  maastoautot kuuluvat myös henkilöautojen luokkaan.

Peruslähtökohta  siis on, että henkilöautosta ja sen käyttökuluista (polttoaineet, huollot, jne.) ei saa vähennystä tehdä. Pykälän 2 momentissa rajoitusta lievennetään kuitenkin niin, että myytäväksi taikka vuokrattavaksi hankituista autoista vähennyksen saa tehdä, samoin autokoulukäytössä ja taksiliikenteessä käytettävistä autoista. Taksiautoilija voi siis käyttää autoa yksityisajoihinsa ja taksiliikenteessä, ja saa vähentää auton ostohintaan ja käyttökuluihin sisältyvät arvonlisäverot liiketoimintakäytön ja yksityiskäytön välisessä suhteessa. Auton vuokrakäyttö pitää olla ammattimaista vuokraustoimintaa, jotta auto voidaan katsoa hankitun vuokraustarkoitukseen.  Rajoitussäännöstä ei voi kiertää niin, että yritykseen hankittua autoa satunnaisesti vuokrataan esim. työntekijälle yksityisajoihin.

Jos henkilöauto hankitaan yrityksen käyttöomaisuudeksi muuhun kuin edellä sanottuun käyttöön, niin autosta on vielä mahdollisuus tuon 2 momentin säännöksen perusteella saada vähennys, jos autoa käytetään yksinomaan yrityksen arvonlisäverollisessa liiketoiminnassa. Tässä on sitten jo kyse ns. on/off –tilanteesta, eli vähennys saadaan koko auton ostohinnasta ja kaikista käyttökuluista, jos käyttö on pelkästään vähennykseen oikeuttavaa, mutta vähennystä ei saada lainkaan, jos autoa vähänkin käytetään muuhun kuin liiketoiminnan ajoihin.

Viekö satunnainen yksityisajo vähennysoikeuden?

Verotuskäytännössä säännöstä on tulkittu sangen kirjaimellisesti, eli esim. auton luovuttaminen satunnaisesti työntekijän käyttöön yksityisten asioiden hoitamista varten on muuta kuin liiketoiminnan käyttöä, ja tällaiset satunnaisetkin luovutukset vievät auton osalta vähennysoikeuden. Jos auto on yrityksen työntekijällä työsuhdeautona, autosta ei voi tehdä vähennyksiä, koska työntekijä käyttää työsuhdeautoa myös yksityisajoihin. Työpaikan ja kodin väliset matkat ovat yksityisajoa, eli niiden ajaminen vie vähennysoikeuden. Joissakin poikkeustapauksissa, jos työntekijä esim. päivystää kotona kiireellisiä työkomennuksia, tästä periaatteesta on poikettu.

Ajopäiväkirja ainoa aukoton todiste

Verotuskäytännössä on käynyt myös niin, että verovelvollisella on varsin ankara näyttövelvollisuus siitä, että yrityksen omistuksessa olevia henkilöautoja ei ole käytetty muuhun kuin vähennykseen oikeuttavaan käyttöön. Jos verotarkastaja saa esim. työntekijöitä haastattelemalla sellaista tietoa, että työntekijät ovat voineet lainata autoa omiin ajoihinsa, tarkastuskertomuksessa todennäköisesti esitetään henkilöautosta tehdyt vähennykset poistettaviksi. Oikeastaan ainoa aukoton näyttö on sellaisen ajopäiväkirjan pitäminen, johon merkitään kaikki autolla ajetut kilometrit, mistä mihin on ajettu ja mikä on ollut matkan tarkoitus. Nykytekniikka voi tässä asiassa myös auttaa, eli uusimmat ajoseurantalaitteet mahdollistavat jo sen, että  raportointi ajetuista reiteistä saadaan automaattisesti. Matkan tarkoitus auton käyttäjän ehkä pitää vielä raportteihin lisätä.

Lähde: Matti Haapamäki, OTK, alv-asiantuntija

Jäikö joku artikkelissa askarruttamaan mieltäsi? Lähetä sähköpostia asiantuntija@accountor.fi -osoitteeseen, niin jatketaan keskustelua aiheesta.

Lue lisää ajankohtaisia uutisia Ota yhteyttä Tilaa uutiskirje