2016_03_17
Uutiset

Kiinteän toimipaikan ja sivuliikkeen erot

Ulkomaisten asiakkaiden kohdalla vastaan tulevat usein kysymykset tytäryhtiöistä, sivuliikkeistä ja kiinteistä toimipaikoista Suomessa. Etenkin sivuliikkeen ja kiinteän toimipaikan kohdalla on hyvä muistaa toimintamuotojen erot.

Sivuliike on Suomen kaupparekisteriin erikseen rekisteröitävä ulkomaisen yrityksen osa. Perustettava sivuliike sellaisenaan luo yrityksille yleensä myös kiinteän toimipaikan Suomeen. Sivuliikkeellä on tietty taloudellinen ja toiminnallinen itsenäisyys, mutta juridisessa mielessä se on epäitsenäinen osa ulkomaista yritystä. Sivuliike perustetaan yleensä tilanteissa, joissa toiminnan odotetaan olevan ajallisesti pysyvää Suomessa eikä kysymyksessä ole vain lyhyt tai tilapäinen toiminta.

Kiinteä toimipaikka sen sijaan ei ole erikseen perustettava tai rekisteröitävä yksikkö vaan verotuksellinen termi, jolla kuvataan toiminnan tietynlaista pysyvyyttä Suomessa. Kiinteä toimipaikka on verosopimuksissa ja tuloverolaissa määritelty käsite, joka antaa valtioille verotusoikeuden kansainvälisissä tilanteissa. Kiinteä toimipaikka yrityksille voi syntyä Suomeen ilman nimenomaisia rekisteröintejä puhtaasti toiminnan perusteella.

Kun ulkomainen yhtiö aloittaa yritystoimintaa Suomessa, tulee sen rekisteröityä tarpeellisiin Verohallinnon rekistereihin ja antaa ilmoitus toiminnan aloittamisesta. Tämän ilmoituksen yhteydessä annetaan tarkempaa tietoa myös toiminnoista Suomessa ja Verohallinto voi arvioida yrityksen verostatuksen, mm. kiinteän toimipaikan syntymisen.

Tuloverovelvollisuuksien lisäksi kiinteän toimipaikan syntyminen luo jonkin verran hallinnollista työtä yrityksille, kuten mm. velvollisuuden jättää veroilmoitus Suomessa. Kiinteän toimipaikan syntyminen voi tuoda mukanaan myös muita kuin tuloverovelvollisuuksia - verosopimuksissa esimerkiksi työntekijöiden palkan verotus on tavanomaisesti sidottu kiinteän toimipaikan syntymiseen. Tulee kuitenkin huomata, ettei kiinteän toimipaikan syntyminen tarkoita esimerkiksi yritystulon kaksinkertaista verotusta kahdessa eri valtiossa, vaan sitä, että Suomeen kohdistettava tulo voidaan verottaa Suomessa, jolloin veronmaksu tulisi ottaa huomioon vastaavasti toisessa valtiossa.
 

Lähde: Yrityslakimies Janette Liespuu, Accountor

Lue lisää ajankohtaisia uutisia Ota yhteyttä Tilaa uutiskirje